Lyhyesti
1990-luvun alussa Hausjärven hiekkakuoppien lähistöllä tapahtui poikkeuksellisen väkivaltaisia ja toisiinsa kytkeytyviksi epäiltyjä rikoksia. Tuula Lukkarinen surmattiin huhtikuussa 1991, Maarit Haantie katosi elokuussa 1993 ja Helena Meriläinen joutui murhan yrityksen uhriksi marraskuussa 1990.
Keskusrikospoliisi (KRP) on koonnut tapaukset yhdeksi tutkintakokonaisuudeksi. Poliisin mukaan kokonaisuutta yhdistää tekotavan ja liikkumisalueen samankaltaisuus, ja se epäilee, että taustalla on sama tekijä. Tekijää ei ole tunnistettu.
Tausta
Tapaus tunnetaan nimellä Hausjärven hiekkakuoppasurmat. Julkisuudessa mahdollisesta tekijästä on käytetty nimitystä ”Järvenpään sarjamurhaaja”. KRP on kertonut arvioitaan tekijäprofiilista: tekijän on arvioitu liikkuneen Järvenpään–Hyvinkään–Riihimäen alueella ja tunteneen paikalliset maastot hyvin. Poliisin mukaan erityisesti Tuula Lukkarisen surmatapa viittaa siihen, että tekijällä on voinut olla poikkeuksellisen hyvää ihmisen tai suurikokoisen eläimen anatomian tuntemusta. Arviot ovat poliisin julkisuuteen antamia johtolankoja, eivät todisteita yksittäisestä henkilöstä.
Tapahtumien kulku
Marraskuu 1990: 39-vuotias Helena Meriläinen poistui myöhään illalla ystävänsä luota Järvenpäässä ja odotti junaa Riihimäelle. Hänen kertomuksensa mukaan 30–40-vuotias, nahkatakkiin pukeutunut kiharatukkainen mies tarjosi kyydin vaalealla, mahdollisesti japanilaisvalmisteisella autolla, jonka takapenkillä oli lasten turvaistuin. Mies tarjosi auton kyydissä alkoholia ja kapseleita. Auto ajoi syrjäiselle hiekkakuopalle, missä mies hyökkäsi teräaseella. Paksu villamyssy vaimensi iskun, ja Meriläinen pakeni metsään. Hän kuuli miehen sanovan: ”Eipä onnistunut tällä kertaa.” Teko on tutkittu murhan yrityksenä.
17.–18.4.1991: 28-vuotias Tuula Lukkarinen poistui asiointilomalle Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta ja nähtiin aamulla Järvenpäässä. Seuraavana päivänä paikallinen maanviljelijä löysi hänen ruumiinsa Hausjärven Hikiän hiekkakuoppien läheltä, alle sadan metrin päästä paikasta, jossa Meriläiseen oli aiemmin hyökätty. Poliisi vahvisti murhan tapahtuneen puolenyön aikaan. Poliisi ei ole julkisuudessa ottanut kantaa siihen, surmattiinko hänet löytöpaikalla vai siirrettiinkö ruumis sinne. Vuonna 2021 tutkinnanjohtaja kertoi kahdesta aiemmin julkisuudessa kertomattomasta havainnosta: iltapäivähavainnosta Järvenpäässä ja myöhemmästä Riihimäellä samana päivänä. Havainnot eivät ole sataprosenttisen varmoja. Poliisin mukaan epäilty tekoväline saatiin haltuun jo löytöpäivänä, mutta yksityiskohtia ei ole avattu.
13.8.1993: 40-vuotias riihimäkeläinen Maarit Haantie meni seurueensa kanssa Järvenpään ravintola Zapataan. Häntä ei päästetty sisään noin kello 21, ja noin kello 22 hän riitautui ovimiehen kanssa. Tämän jälkeen hänestä ei ole varmoja havaintoja. Haantien käsilaukku löytyi myöhemmin Hyvinkään ravintola Martinasta ja toimitettiin poliisille 31.8. Ravintolan henkilökunnan kuulusteluissa kävi ilmi, että paikasta poistettiin katoamisiltana tummahiuksinen, voimakkaasti päihtynyt nainen. KRP katsoo, että Haantie on todennäköisesti joutunut henkirikoksen uhriksi, mutta hänen ruumistaan ei ole löydetty.
Tutkinta
KRP otti kokonaisuuden tutkittavakseen ja on pitänyt tapaukset esillä. Poliisi yhdistää tapahtumia muun muassa uhrien profiilin (aikuiset naiset, tumma hiusväri), alkoholin tai lääkkeiden käytön yhteyden, tarjotun kyydin sekä liikkumisen Järvenpää–Hyvinkää–Riihimäki-alueella. Tapahtumapaikkoina toistuvat syrjäiset hiekkakuopat ja metsäalueet.
MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa KRP:n rikoskomisario kertoi vuonna 2017 neljännestä, vuonna 1989 sattuneesta kyyditystilanteesta, jossa päihtynyttä naista kuljettanut mies tarjosi alkoholia ja pillereitä, ja matka päättyi metsäalueelle. Poliisi ei ole julkisesti vahvistanut, liittyykö tämä samaan sarjaan.
Vuosien varrella poliisille on tullut uusia vihjeitä. Julkisuudessa on kerrottu maastoetsinnöistä Hausjärven alueella 2010-luvun lopulla ja 2020-luvulla. Esitutkinnan tarkat löydökset ja mahdolliset tekniset todisteet on pääosin pidetty salassa tutkinnallisista syistä.
Miksi tapaus on jäänyt mieleen
Hausjärven hiekkakuoppasurmat ovat yksi 1990-luvun puhutuimmista suomalaisista henkirikoskokonaisuuksista. Tapaukset herättävät yhä kiinnostusta, koska niissä on sarjamaisuutta korostavia piirteitä, mutta tekijää ei ole tunnistettu.
Kokonaisuus kuvaa myös ajan ilmiöitä: satunnaiselta vaikuttanut kyydin tarjoaminen, päihteiden käyttö ja liikkuminen usean paikkakunnan välillä. Tapauksen avoimuus on pitänyt sen julkisessa muistissa ja osoittaa, miten pienikin lisävihje voi olla ratkaiseva pitkienkin aikojen jälkeen.
