Henkirikos
17-vuotias Kyllikki Saari katosi pyöräillessään hartaustilaisuudesta kotiin Isojoella 17.5.1953. Ruumis löydettiin suohaudasta saman vuoden lokakuussa, mutta tekijää ei ole saatu selville.
Kyllikki Saaren katoaminen ja murha keväällä 1953 nousi nopeasti valtakunnalliseksi uutiseksi. Saari katosi pyörämatkalla iltamyöhällä, ja kuukausia kestäneet etsinnät päättyivät siihen, että hänen ruumiinsa löydettiin suohautaan kätkettynä lokakuussa 1953.
Tapaus on yhä Suomen tunnetuimpia selvittämättömiä henkirikoksia. Poliisi tutki laajasti useita tutkintalinjoja, mutta todisteet eivät riittäneet syytteeseen. 2000-luvulla poliisi kertoi julkisuudessa, että yhdestä epäillystä oli vahva epäily, mutta näyttö ei riittänyt.
Saaren katoaminen tapahtui harvaan asutulla metsätaipaleella Isojoen ja Kauhajoen välisen maantien varressa. Tapaus herätti poikkeuksellista huomiota: etsintöihin osallistui kerralla satoja ihmisiä, ja median kiinnostus oli aikakaudelle poikkeuksellisen suurta (Wikipedia; Yle). Tapaus on jäänyt osaksi suomalaista rikoshistoriaa myös siksi, että se vaikutti keskusteluun maaseudun turvallisuudesta, nuorten liikkumisesta ja rikostutkinnan resursseista sodanjälkeisessä Suomessa.
– 17.5.1953 Saari osallistui päivän aikana jumalanpalvelukseen ja illalla hengelliseen nuorisotilaisuuteen. Hän lähti illalla palaamaan pyörällä kotiin Isojoen Heikkilän kylään. – Viimeinen varma kohtaaminen ystävän kanssa tapahtui meijerin risteyksessä noin klo 22.30. Saaren oletetaan jatkaneen yksin pohjoiseen. Hieman myöhemmin hänet nähtiin vielä maantiellä elossa, mutta tämän jälkeen hän katosi (Wikipedia). – Aamun ja seuraavien päivien aikana löytyi merkkejä mahdollisesta kamppailusta tien varressa: kääntyvän auton jälkiä, polkupyörää sivuttaissuunnassa työnnetyn näköisiä jälkiä, runsaasti jalanjälkiä ja lasinsiruja. Osa jäljistä saattoi kuitenkin liittyä muuhun liikenteeseen (Wikipedia). – 22.7.1953 Saaren polkupyörä nostettiin läheisestä Lellulaakson mutakuopasta. Venttiilit oli poistettu, jotta pyörä uppoaisi paremmin (Yle). – 11.10.1953 etsijäjoukko löysi suohaudan lähellä tietä. Mättäiden alta paljastui Saaren ruumis. Lähistöltä löytyi myös kengät; toisen sisällä oli katkaistu miesten sukka, jonka varteen oli kiedottu tummaa lankaa (Yle; poliisin raportteihin viitaten).
Etsinnät ja tutkinta käynnistettiin nopeasti. Katoamisalue haravoitiin suurin joukoin, ja poliisi vastaanotti valtavan määrän yleisövihjeitä. Osa vihjeistä oli hyödyttömiä tai johdatteli harhaan, ja tutkijoiden mukaan tunnustuksiakin esitettiin ilman todellista yhteyttä tapaukseen (Yle, KRP:n aineistoa referoiden).
Useita henkilöitä ja tutkintalinjoja tarkasteltiin. Ylen kokoamista ja KRP:n myöhemmin julkistamista aineistoista ilmenee, että poliisi pidätti lokakuussa 1953 isojokelaisen ojankaivajan, jota pidettiin pääepäiltynä, mutta tekninen näyttö puuttui ja epäilty vapautettiin. Myös Isojoen entisen kirkkoherran osuutta selvitettiin pitkään; lopulta mikään ei yhdistänyt häntä rikokseen, ja hänen alibinsa katsottiin pitäväksi (Yle; Wikipedia).
Teknisesti säilyneitä todisteita on niukasti. Kengästä löytynyt miesten sukka herätti toiveita myöhemmistä selvityksistä, mutta KRP:n rikostekninen laboratorio totesi vuonna 2015, ettei näytteistä ole saatavissa sellaista DNA-tietoa, jolla olisi näyttöarvoa, koska esineitä on käsitelty laajasti jo 1950-luvulla eikä käsittelyhistoria ole aukoton (Yle). Poliisi on myöhemmin viestinyt julkisuuteen, että epäilty henkilö on kuollut, eikä syytteeseen riittävää näyttöä ole saatu (Wikipedia; Yle).
Saaren murha on osa kansallista muistia. Se oli sodanjälkeisessä Suomessa harvinainen, laajoja resurssiponnistuksia ja poikkeuksellista julkisuutta synnyttänyt rikos. Tapaus tunnetaan myös siitä, että yksittäinen esine – kengästä löytynyt miesten sukka – on edelleen symboli ratkaisemattomasta arvoituksesta. Kysymykset tekijästä, motiivista ja tarkasta tekopaikasta ovat jääneet avoimiksi, mikä on ylläpitänyt aiheesta käytävää keskustelua vuosikymmenestä toiseen.
Esitutkinta päättyi 1956 ilman syytettä. Tapauksen aineistoa on myöhemmin avattu tutkijoille ja medialle, ja viimeisin tekninen tarkastus (KRP 2015) ei tuonut näyttöä. Tapaus on edelleen ratkaisematta, eikä epäiltyjä voida oikeudellisesti saattaa vastuuseen ilman uutta näyttöä.
Huom: teoriaosio kuvaa viranomaisten tutkimia tai julkisuudessa esitettyjä tapahtumakulkuja. Teorian mainitseminen ei tarkoita, että sivusto pitäisi ketään syyllisenä.
KRP:n tutkinta-aineistoon ja Ylen raportointiin perustuen poliisi pidätti lokakuussa 1953 isojokelaisen ojankaivajan; poliisin mukaan epäily jäi vahvaksi, mutta todisteet eivät riittäneet syytteeseen.
Poliisi selvitti pitkään Isojoen entisen kirkkoherran liikkeitä, mutta lopulta mikään ei Ylen mukaan yhdistänyt häntä rikokseen; Wikipedia-tietojen mukaan alibi katsottiin pitäväksi.
Wikipedia mainitsee entisen poliisin yhtenä 1950-luvulla tarkastelluista epäillyistä, mutta mitään sitovaa näyttöä ei julkisuuteen ole esitetty.
Myöhemmässä julkisessa keskustelussa ja kirjoituksissa on esitetty, että rikosmysteereihin liitetty Hans Assmann olisi ollut tekijä; tämä ei perustu viralliseen näyttöön.
Varhaisista havainnoista ja huhuista syntyi teoria ulkopaikkakuntalaisesta autoilijasta tai tunnistamattomasta miehestä.
