Nailonsukkamurhat

Lyhyesti

Kuopiossa tehtiin lyhyen ajan sisällä kaksi kuristamalla tehtyä henkirikosta: 8.12.1964 surmattiin 26‑vuotias Terttu Mikkonen ja 3.1.1965 16‑vuotias Raili Laitinen. Molempien kaulaan oli kiedottu nailonsukka, mistä tapaus sai lempinimen “nailonsukkamurhat”.

Poliisi otti alkuvaiheessa kiinni yhden miehen, joka osoittautui syyttömäksi ja vapautettiin. Varsinainen tekijä, 17‑vuotias parturioppilas Ilkka Veli Simeon Kivioja, tunnusti teot ja tuomittiin oikeudessa. Oikeudenkäynti käytiin suljetuin ovin, mutta yksityiskohtia vuoti lehdistöön.

Tausta

Tapaus on tunnettu sekä rikosten poikkeuksellisesta julmuudesta että niiden herättämästä pelosta: ovisilmät ja varmuuslukot myytiin paikoin loppuun, ja etenkin naiset välttelivät iltakävelyjä. Tiedotusvälineet seurasivat tapausta tiiviisti, ja toisen surman jälkeen myös radio ja televisio raportoivat tapahtumista poikkeuksellisen näkyvästi.

Julkisuutta on puhuttanut myös poliisin ja median toiminta: Ylen Elävä arkisto -aineiston mukaan poliisi julkisti ensimmäisen vääräksi osoittautuneen epäillyn nimen ja kuvan, mikä johti sisäisiin seuraamuksiin. Tapaus on sittemmin toiminut esimerkkinä rikosuutisoinnin vastuukysymyksistä.

Tapahtumien kulku

8.12.1964 Terttu Mikkonen löydettiin asunnostaan Kuopion Hatsalassa (Puistokatu 4) kuristettuna. Poliisin mukaan uhriin kohdistettiin myös seksuaalista väkivaltaa. Poliisi pidätti teosta epäiltynä nuoren varastomiehen, jonka henkilöllisyys julkaistiin mediassa. Hän kuitenkin vapautettiin lähes kahden viikon kuluttua, kun syyllisyyttä tukevaa näyttöä ei kertynyt ja hänen alibinsa vahvistui.

3.1.1965 Raili Laitinen löytyi kotitalostaan Maljalahdessa (Hapelähteenkatu 7) surmattuna. Molempien uhrien kaulasta löytynyt nailonsukka vahvisti käsitystä tekotavan yhdenmukaisuudesta. Muutaman päivän kuluessa poliisilla oli uusi varteenotettava epäilty: 17‑vuotias parturioppilas Ilkka Kivioja. Poliisin mukaan hän antoi täyden tunnustuksen.

Oikeusprosessissa Kiviojalle tehtiin mielentilatutkimus Turun vankimielisairaalassa. Raastuvanoikeus tuomitsi 1.7.1965 Kiviojan kahdesta henkirikoksesta kuritushuonerangaistukseen ja katsoi hänen olleen tekohetkellä alentuneesti syyntakeinen. Lähteissä on eroa rangaistuksen pituudesta: useat lähteet (mm. Savon Sanomat -viittauksin koottu Wikipedia-artikkeli) mainitsevat 15 vuotta, kun taas Ylen Elävä arkisto -sivun tekstissä mainitaan 9 vuotta. Itä-Suomen hovioikeus muutti myöhemmin rikosnimikkeet murhista tapoiksi, mutta rangaistus pysyi mainittujen lähteiden mukaan ennallaan. Useiden lähteiden mukaan Kivioja vapautui ehdonalaiseen vuonna 1972.

Tutkinta

Tutkinta oli laaja: paikallispoliisin tueksi tuli keskusrikospoliisin tutkijoita. Tekijän jäljille päästiin toisen surman jälkeen suhteellisen nopeasti, mutta yksityiskohtia ratkaisevista todisteista ei ole julkisesti kattavasti avattu. Ylen mukaan poliisi tiedotti alkuvaiheen virheiden jälkeen niukasti.

Oikeudenkäynti järjestettiin suljetuin ovin. Tuomioistuin nojasi mielentilatutkimukseen ja katsoi motiivin liittyneen tekijän “seksuaaliseen häiriötilaan”, mikä kuvastaa tuolloista oikeuspsykiatrista terminologiaa. Samassa kokonaisuudessa Kivioja tuomittiin myös törkeästä varkaudesta sekä tuolloin rangaistavana olleesta haureuden harjoittamisesta samaa sukupuolta olevan kanssa.

Miksi tapaus on jäänyt mieleen

Nailonsukkamurhat on osa suomalaisen rikoshistorian kaanonia: nuoren tekijän ikä, uhrien valikoituminen koteihinsa ja sarjamaisuuden pelko koskettivat laajasti. Tapaus herätti keskustelua median vastuusta, poliisin tiedottamisesta sekä siitä, miten rikoksia ja epäiltyjä käsitellään julkisuudessa.

Tapaus tarjoaa myös ajankuvaa 1960‑luvun rikosoikeudellisesta ajattelusta ja oikeuspsykiatrian käytännöistä: mielentilatutkimuksen painoarvosta, käsitteistä ja siitä, miten ne heijastuivat rangaistuksiin ja rikosnimikkeisiin.

Tapaus on ratkaistu: tekijä tunnusti ja hänet tuomittiin kahdesta henkirikoksesta. Hovioikeus muutti rikosnimikkeet tapoiksi, ja useiden lähteiden mukaan tekijä vapautui ehdonalaiseen vuonna 1972; asia ei ole rikosoikeudellisesti vireillä.