Satanistinen rituaali motiivina
Julkisuudessa esitetty – ei vahvistettua näyttöäSyyttäjän mukaan teon taustalla oli saatananpalvontaan liittyvä rituaali; väite nousi esille oikeudenkäynnin alussa esitellyissä syytteissä.
Henkirikos
Hyvinkäällä 21.11.1998 tehty paloittelusurma tuli ilmi, kun kaatopaikalta löydettiin ruumiinosa. Tapaus tunnetaan poikkeuksellisesta raakuudestaan, alaikäisten osallisuudesta ja väitetyistä rituaalisista piirteistä; se ratkaistiin oikeudessa vuonna 1999.

Hyvinkäällä tehty henkirikos paljastui marraskuun lopulla 1998, kun kaatopaikalta löytyi ihmisen jalka. Poliisi yhdisti löydön 23-vuotiaan miehen surmaan yksityisasunnossa.
Tapauksesta tuli nopeasti yksi Suomen 1990-luvun puhutuimmista rikoksista. Syyttäjä kuvasi tekoa poikkeuksellisen julmaksi ja liitti siihen rituaalisia piirteitä. Oikeus käsitteli jutun pääosin suljetuin ovin, ja asiakirjat julistettiin 40 vuodeksi salaisiksi.
Tapaus tunnetaan erityisestä raakuudestaan, nuorten tekijöiden osallisuudesta ja siitä käydystä keskustelusta, jossa syyttäjä toi esiin saatananpalvontaan viittaavia elementtejä. Julkinen tieto perustuu pitkälti haastehakemukseen, uutisraportointiin ja tuomioiden pääkohtiin, koska oikeuden asiakirjat ovat salassa.
21.11.1998 useampi nuori kokoontui Hyvinkäällä yksityisasuntoon. Illanvieton yhteydessä yksi seurueesta joutui väkivallan kohteeksi ja menehtyi asunnossa.
24.11.1998 Hyvinkään kaatopaikalta löytynyt jalka käynnisti henkirikostutkinnan. Poliisi paikansi uhrin ja yhdisti tapahtumat Hyvinkään asuntoon. Juttuun liittyviä epäiltyjä otettiin kiinni joulukuun alussa.
Tutkinta johti syytteisiin kolmea nuorta vastaan murhasta ja yhtä vastaan törkeästä pahoinpitelystä. Syyttäjä esitti, että teon taustalla oli rituaalinen motiivi ja erityistä julmuutta. Puolustus kiisti rituaalimotiivin.
Hyvinkään käräjäoikeus käsitteli jutun maaliskuusta 1999 alkaen suljetuin ovin kahden syytetyn alaikäisyyden ja uhrin omaisten toiveiden vuoksi. Elokuussa 1999 oikeus tuomitsi päätekijän elinkautiseen vankeuteen ja kaksi muuta vankeusrangaistuksiin; yhden nuoren syytteet eivät johtaneet tuomioon. Laajat oikeusasiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuoden ajaksi, joten motiivin yksityiskohtaisesta oikeudellisesta punninnasta ei ole julkista tietoa.
Hyvinkään paloittelusurma symboloi 1990-luvun lopun rikosuutisoinnin synkintä puolta: nuoret tekijät, poikkeuksellisen raaka väkivalta ja osapuolten jyrkästi poikkeavat tulkinnat teon motiivista. Julkisen aineiston rajallisuus on jättänyt tilaa tulkinnoille, mutta oikeudellisesti asia ratkaistiin jo vuonna 1999.
Tapaus herätti keskustelua myös median tavasta käsitellä alakulttuureja ja rikosten motiiveja. Keskustelu muistuttaa siitä, että rikosoikeudessa ratkaistaan teon näyttö, kun taas motiivien tarkka sisältö voi jäädä osin hämäräksi – etenkin, kun aineisto on salassa.

Asia on lainvoimaisesti ratkaistu: käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1999 päätekijän elinkautiseen ja kaksi muuta osallista vankeusrangaistuksiin; yhden nuoren syytteet eivät johtaneet tuomioon. Oikeudenkäynti käytiin pääosin suljetuin ovin, ja aineisto on suurelta osin julistettu 40 vuodeksi salaiseksi. Päätekijä vapautui ehdonalaiseen vuonna 2016.
Huom: teoriaosio kuvaa viranomaisten tutkimia tai julkisuudessa esitettyjä tapahtumakulkuja. Teorian mainitseminen ei tarkoita, että sivusto pitäisi ketään syyllisenä.
Syyttäjän mukaan teon taustalla oli saatananpalvontaan liittyvä rituaali; väite nousi esille oikeudenkäynnin alussa esitellyissä syytteissä.
Puolustuksen ja yhden osallisen myöhemmän kertomuksen mukaan kyse ei ollut rituaalisesta teosta, vaan päihtymystilan ja väkivallan kärjistymisestä ilman ideologista motiivia.