Heinojen murhat

Lyhyesti

Elokuussa 2001 espoolaiset nuoret houkuttelivat Kari Martti Heinon ja Elise Aulikki Heinon Lopen mökille näennäisiä matkapuhelinkauppoja varten. Perillä pariskunta joutui väijytykseen, ja tuomioistuimen mukaan Saku Salo ampui Martti Heinon piilosta sekä surmasi myöhemmin myös Elise Heinon.

Murhien jälkeen ruumiit kuljetettiin urheilukasseissa Espooseen ja upotettiin mereen Suvisaariston edustalla. Poliisi selvitti teon nopeasti televalvontatietojen, auton ja merenpohjasta löytyneiden todisteiden avulla. Kaikki neljä osallista tuomittiin, ja tuomiot saivat lainvoiman.

Tausta

Tapaus nousi laajaan julkisuuteen sekä tekotavan suunnitelmallisuuden että tekijöiden nuoren iän vuoksi. Syyttäjä kuvasi oikeudessa rikoksen motiiviksi taloudellisen hyödyn: Markus Östermanin väitettiin uskotelleen muille, että Martti Heinolla olisi mukanaan huomattava määrä käteistä puhelinkauppoja varten.

Puolustuksen mukaan erityisesti nuoremmat osalliset uskoivat auttavansa ystäväänsä talousriidassa eivätkä ymmärtäneet teon johtavan murhiin. Tuomioistuimet katsoivat kuitenkin, että teossa oli etukäteen sovitut roolit ja suunnitelmallisuus, ja langettivat ankarat rangaistukset.

Tapahtumien kulku

Syyttäjän mukaan nuoret sopivat elokuussa 2001 houkuttelevansa Heinot Lopen mökille matkapuhelin­kauppoihin liittyen. Heinot ajoivat paikalle Peugeot 206 -autolla, ja Österman ohjasi heidät puhelimitse perille. Käräjäoikeus katsoi, että Saku Salo ampui Martti Heinon piilosta pienoiskiväärillä ja surmasi myös Elise Heinon lähietäisyydeltä, kun tämä yritti hälyttää apua. Hätäpuhelu katkesi varhaisessa vaiheessa.

Ruumiit kuljetettiin samana iltana urheilukasseissa Espooseen ja upotettiin mereen Suvisaariston edustalla. Kun käteistä rahaa ei löytynyt, tekijät kävivät seuraavana päivänä Heinojen asunnolla ja varastivat sieltä muun muassa matkapuhelimia ja tarvikkeita.

Tutkinta

Poliisi pääsi epäiltyjen jäljille televalvontatiedoista: Heinon ja Östermanin välisten puheluiden sekä tekijöiden keskinäisen viestinnän perusteella muodostui tapahtumaketju. Heinojen auto löytyi pian Espoosta Mankkaan kaatopaikalta, ja merialueen etsinnöissä—joita Merivoimat avusti—löydettiin 3.–4.9.2001 urheilukasseihin pakatut vainajat.

Oikeusprosessissa silloinen valtionsyyttäjä kuvasi rikoksen huolellisesti suunnitelluksi ja roolitetuksi; puolustus kiisti murhatarkoituksen erityisesti nuorempien osalta. Mielentilatutkimukset vahvistivat, että tekijät olivat täydessä ymmärryksessä. Riihimäen käräjäoikeus tuomitsi 26.6.2002 Markus Östermanin elinkautiseen, Saku Salon 13 vuodeksi sekä Jani Pesolan ja Sampsa Mäntylän 12 vuodeksi vankeuteen. Kouvolan hovioikeus piti tuomiot voimassa 14.2.2003, ja korkein oikeus hylkäsi valitusluvan 4.5.2003.

Miksi tapaus on jäänyt mieleen

Heinojen murhat muistetaan poikkeuksellisesta suunnitelmallisuudesta ja tekijöiden nuoresta iästä. Tapaus herätti keskustelua nuorten väkivallasta, rikoksen taloudellisista motiiveista sekä siitä, miten rikosoikeus kohtelee alaikäisinä syyllistyneitä vakaviin rikoksiin. Julkisessa keskustelussa pohdittiin myös televalvonnan merkitystä tutkinnassa sekä rikoshyödyn tavoittelun roolia rikosketjun käynnistäjänä.

Rikos selvitettiin nopeasti televalvontatietojen ja löytötodisteiden avulla. Tuomiot saivat lainvoiman, kun hovioikeus piti ne voimassa ja korkein oikeus hylkäsi valitusluvan. Tekijät ovat suorittaneet rangaistuksensa ja vapautuneet ehdonalaiseen, eikä jutussa ole vireillä olevia rikosoikeudellisia toimia.