Lyhyesti
1930–1931 Tattarisuon lähteestä Malmin alueella löydettiin useita ihmisruumiin osia, kuten käsiä, jalkoja, sormia, hiuksia ja irtileikattu pää. Löydöt herättivät valtavan huomion, ja tapaus nousi nopeasti kansalliseksi ja kansainväliseksi uutiseksi.
Poliisin noin vuoden kestäneen tutkinnan jälkeen selvisi, että kyse ei ollut henkirikossarjasta, vaan hautarauhan törkeästä rikkomisesta: pieni okkultismia harjoittanut ryhmä oli kaivanut jäännöksiä Malmin hautausmaan linjahaudoista ja käyttänyt niitä rituaaleissaan Tattarisuon lähteellä. Useat henkilöt tuomittiin vuonna 1932 ruumiinsilpomisesta ja haudanhäpäisystä, ja tuomiot jäivät voimaan ylemmissä oikeusasteissa.
Tausta
Tapaus tunnetaan Suomessakin harvinaisesta kokonaisuudesta: suolähteestä pulpahtelevista ruumiinosista, okkulttisista rituaaleista ja 1930‑luvun lehdistön vauhdikkaasta spekuloinnista. Kohu synnytti myös suomalaisen fraasin ”jäljet johtavat sylttytehtaalle” sen jälkeen, kun Ajan Sana -lehden virheelliseksi osoittautunut vihjaus paikallisesta sylttytehtaasta johti seuraamuksiin lehdelle.
Ajan ilmapiiri – kiinnostus esoteriaan ja toisaalta epäluulot salaseuroja kohtaan – ruokki julkista keskustelua. Epäilyt kohdistuivat laajalti eri suuntiin, mutta poliisitutkinta ja oikeus lopulta määrittelivät teon luonteen: kyse oli haudanhäpäisystä ja ruumiinsilpomisesta, ei murhista.
Tapahtumien kulku
19.8.1930 14‑vuotias koululainen löysi Tattarisuon lähteestä irtileikatun naisen käden. Tapaus jäi hetkeksi pimentoon, kunnes 18.9.1931 samasta lähteestä nostettiin lisää jäännöksiä – käsiä, jalkoja, sormia, hiuksia ja irtileikattu pää. Löydöt käynnistivät poikkeuksellisen vilkkaan julkisen keskustelun ja huhumyllyn.
Poliisi kartoitti useita tutkintalinjoja ja teki hautausmaatutkimuksia. Malmin hautausmaan linjahaudoista kaivettiin ylös useita silvottuja vainajia, mikä ohjasi tutkintaa pois henkirikosepäilyistä kohti hautarauhan rikkomista. Vuoden 1932 aikana viranomaiset ilmoittivat, että taustalla oli pieni okkultistinen piiri, joka oli kätkenyt ja rituaaleissa käsitellyt jäännöksiä Tattarisuon lähteellä.
Tutkinta
Tutkinta kesti yli vuoden, sillä alkuvaiheen näyttö oli hajanaista ja median luomat tarinat hämärsivät kokonaiskuvaa. Poliisi kohdisti huomiota ensin yksittäisiin henkilöihin ja tahoihin, joista osa oli mediassa esitettyjen väitteiden varassa. Konkreettinen läpimurto tuli, kun Malmin hautausmaan linjahaudoista löydetyt silvotut vainajat yhdistettiin Tattarisuon lähteestä löytyneisiin jäännöksiin.
Kokonaisuuden ydin varmistui oikeusprosessissa: useat henkilöt – joukossa Noita‑Kalliona tunnettu Vilho (Wilhelm) Kallio, Ville E. Saari ja Ida Maria Widen – tuomittiin vuonna 1932 ruumiinsilpomisesta ja haudanhäpäisystä. Oikeudessa esitetyn aineiston mukaan ryhmä käytti jäännöksiä rituaaleissa, joiden tarkoitus oli mm. saada yliluonnollista apua maallisiin kiistoihin. Tuomiot pysyivät voimassa myös ylemmissä oikeusasteissa vuonna 1934.
Miksi tapaus on jäänyt mieleen
Tattarisuon tapaus on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen rikoshistoriaan siksi, että se yhdistää hautarauhan rikkomisen, okkulttiset rituaalit ja poikkeuksellisen laajan mediamylläkän. Se toimii esimerkkinä siitä, miten huhut ja ideologiset jännitteet voivat ohjata julkista keskustelua kauas tutkinnallisesti vahvistetusta ytimestä.
Samalla tapaus muistuttaa tutkinnan haasteista, kun rikoksen luonne ei heti hahmotu ja kun yleisön sekä lehdistön paine on kova. Vaikka oikeudellinen kokonaisuus ratkaistiin, historiallisia avoimia kysymyksiä – kuten kaikkien jäännösten alkuperän täydellinen yksilöinti ja piirin toiminnan laajuus – jää tutkimushistoriallisiksi pohdinnoiksi.
