Kivetyn murha

Lyhyesti

Tammikuussa 2013 31‑vuotias suolahtelaismies ammuttiin kahdella laukauksella selkään Kivetyn metsäalueella Konginkankaalla, Äänekoskella. Vainaja löytyi metsästä useiden päivien kuluttua.

Tapaus nousi valtakunnalliseen julkisuuteen, kun siitä annettiin ensin tuomiot, jotka sittemmin kumottiin. Uusintakäsittelyissä syytteet hylättiin, eikä tekijä ole jäänyt kiinni.

Tausta

Kivetyn murha on tunnettu paitsi teon raa\\\'asta luonteesta myös oikeusprosessista, jossa juttu palautettiin korkeimman oikeuden päätöksellä uudelleen käräjäoikeuteen kuulusteluvirheen ja oikeusturvaloukkauksen vuoksi. Uudessa käsittelyssä tuomioistuimet katsoivat, että näyttö oli riittämätöntä tuomitsemiseen.

Syyttäjä rakensi jutun teorian palkkamurhasta, jossa vuoden 1970 syntynyt, moottoripyöräkerhon kokelasjäsenenä kuvailtu mies olisi ollut tekijä ja uhrin lähipiiriin kuulunut henkilö tilaaja. Tuomioistuimet kuitenkin katsoivat, että keskeinen näyttö perustui yhden vastaajan kertomukseen, ja tekninen näyttö puuttui.

Tapahtumien kulku

– Tammikuussa 2013 uhri surmattiin metsässä kahdella lähietäisyydeltä ammutulla laukauksella selkään. Ruumis löytyi vasta päivien kuluttua.

– Esitutkinnan aikana useita henkilöitä otettiin kiinni; yksi heistä oli ensin pidätettynä toukokuussa 2013, ja vuonna 1970 syntynyt mies oli lyhyesti kiinni maaliskuussa ja vangittuna elokuun lopulla 2013.

– Käräjäoikeus tuomitsi aluksi 1970‑syntynyttä miestä elinkautiseen ja toisen vastaajan viiden vuoden vankeuteen yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn. Myöhemmin kävi ilmi, että elinkautiseen tuomitun epävirallinen sellikeskustelussa annettu tunnustus oli sittemmin peruttu, ja hänen lääkityksensä keskeytyminen vankilassa vaikutti taustalla.

– Korkein oikeus palautti jutun käräjäoikeuteen joulukuussa 2016. Keväällä 2017 Keski‑Suomen käräjäoikeus hylkäsi syytteet, ja hovioikeus pysytti ratkaisun. Vuonna 2020 myös toisen vastaajan aiempi yllytystuomio purettiin.

Tutkinta

Poliisin rikospaikkatutkinnassa ei löytynyt aineellista näyttöä, joka olisi sitonut syytetyt suoraan tekoon, ja surma‑ase jäi löytymättä. Syyttäjän esittämä tapahtumakuvaus – uhrin houkuttelu metsään huumekätkön varjolla ja palkkamurhan tilaaminen – ei saanut tuomioistuimissa riittävää tukea.

Keskeinen näyttö oli toisen vastaajan kertomus, jonka varaan syyttäjän näyttö pitkälti jäi. Korkeimman oikeuden mukaan kuulusteluissa oli tapahtunut oikeusturvaloukkaus, minkä vuoksi juttu palautettiin käräjille. Uudessa käsittelyssä syytteet hylättiin, eikä tekijää ole tunnistettu.

Julkisten lähteiden mukaan Keskusrikospoliisi ei ole sittemmin tutkinut tapausta aktiivisesti.

Miksi tapaus on jäänyt mieleen

Kivetyn tapaus on esimerkki siitä, miten vakavassa rikosjutussa näyttökysymykset ja kuulustelukäytäntöjen virheet voivat johtaa ensin tuomioon ja myöhemmin sen kumoamiseen. Se on nostanut esiin keskustelun epävirallisten tunnustusten arvosta, oikeusturvasta ja yhden kertomuksen varaan jäävän näytön riskistä.

Tapaus muistuttaa myös maasto‑olosuhteissa tehtyjen henkirikosten tutkinnan haasteista: tekopaikka on syrjäinen, surma‑ase on kateissa ja tekninen näyttö niukkaa. Näiden syiden vuoksi rikos on yhä avoin.

Tapaus on edelleen selvittämättä; viimeisin oikeudellisesti olennainen ratkaisu on vapauttava tuomio käräjä- ja hovioikeudessa vuoden 2017 uusintakäsittelyssä sekä vuonna 2020 purettu tuomio toiselta vastaajalta. Julkisten lähteiden mukaan KRP ei ole sittemmin tutkinut tapausta aktiivisesti.