Susanne Lindholmin murha

Lyhyesti

Susanne Helene Lindholm, 25, löydettiin sunnuntaina 8. elokuuta 1976 surmattuna kotitalonsa pyöräkellarista Helsingin Käpylässä. Poliisin mukaan kyse oli seksuaalirikokseen liittyneestä henkirikoksesta.

Lindholm oli viettänyt edeltävän illan Helsingissä. Viimeinen varma havainto hänestä on Hotelli Hesperian edustalta noin klo 3, minkä jälkeen hänen kotimatkastaan ei ole luotettavia tietoja. Tapaus on edelleen selvittämätön.

Tausta

Tapaus sai runsaasti julkisuutta, koska uhri oli nuori ja tapahtumapaikka oli asuinrakennuksen kellari keskellä kaupunkia. Tapauksen vaikeus kiteytyy kahteen epäselvään asiaan: miten Lindholm pääsi keskustasta kotiinsa ilman taksirahaa ja kenen kanssa hän liikkui viimeiset hetkensä.

Julkinen kiinnostus on jatkunut vuosikymmeniä. Aihetta on käsitelty useissa medioissa ja tapauksesta on esitetty muun muassa sarjamurhaajateoria, jolle ei ole toistaiseksi löydetty vahvistettua näyttöä.

Tapahtumien kulku

Lauantain työvuoron jälkeen Lindholm lähti iltaa viettämään. Hän oli ensin Haagassa, myöhemmin Helsingin keskustassa ja tapasi siellä ulkomaisen liikematkustajan. He siirtyivät Hotelli Hesperiaan, jossa Lindholm viipyi hetken.

Silminnäkijöiden mukaan Lindholm seisoi Hesperian ulkopuolella noin klo 3 ja kääntyi Mannerheimintieltä kohti Helsinginkatua. Hän kieltäytyi kyytitarjouksista. Tämän jälkeen hänestä ei ole varmoja havaintoja.

Seuraavana päivänä iltapäivällä talon asukas löysi Lindholmin kotitalon pyöräkellarista kuolleena. Poliisin mukaan hänet oli surmattu kuristamalla ja teon yhteydessä oli tapahtunut seksuaalinen väkivalta.

Tutkinta

Poliisi käynnisti mittavan tutkinnan ja pyysi yleisöltä vihjeitä erityisesti mahdollisista kyydinantajista. Varhaisessa vaiheessa kuulusteltiin hotellissa liikkuneita sekä uhrin lähipiiriä. Hotellissa tavattu ulkomaalainen mies kuulusteltiin, mutta hänellä oli vahvistettu alibi eikä häntä epäilty tekijäksi.

Asukkaat kertoivat ristiriitaisista kuulohavainnoista yön tunteina. Yhden asukkaan mukaan kellarissa tai rapussa liikkui ihmisiä ja ovia avattiin; toisen mukaan kuului avunhuutoja. Poliisin arvio kuolinajasta sijoittuu noin klo 3–4 väliin.

Tutkinta tuotti runsaasti vihjeitä ja muutamia kiinniottoja, mutta näyttö ei riittänyt syytteisiin. Vuonna 2004 tehtiin uusintatutkimuksia ja yksi kiinniotto, mutta ratkaisevaa näyttöä ei vieläkään syntynyt. Tapaus on poliisilla avoimena.

Kellarista tehdyt havainnot erosivat joiltain yksityiskohdiltaan: poliisin mukaan paikalla oli kamppailun merkkejä, kun taas uhrin isä kertoi lehtihaastattelussa, että tytär oli löydettäessä siististi peitelty. Eroavat kuvaukset kertovat siitä, ettei kaikkia yksityiskohtia ole voitu vahvistaa yksiselitteisesti.

Miksi tapaus on jäänyt mieleen

Lindholmin murha on muodostunut erääksi 1970-luvun tunnetuimmista selvittämättömistä henkirikoksista Suomessa. Tapaus nostaa esiin kaupunkiturvallisuuden, yöliikkumisen ja satunnaisväkivallan uhkan – sekä sen, miten vaikeaksi rikoksen selvittäminen käy, kun ratkaisevat siirtymät uhrin reitillä jäävät pimentoon.

Julkinen keskustelu, uusintatutkimukset ja aika ajoin esiin nousevat teoriat ovat pitäneet tapauksen elossa. Oikeudellisesti ratkaiseva kysymys on yhä sama kuin alussa: kuka vei Lindholmin kellariin ja surmasi hänet – ja miten hän päätyi kotiovelleen tuona yönä.

Tapaus on poliisin tietojen mukaan yhä avoin. Viimeisin merkittävä käänne oli vuonna 2004, jolloin uusitut tutkimukset johtivat kiinniottoon, mutta syytekynnys ei ylittynyt. Ratkaisevaa näyttöä tekijästä ei ole esitetty.