Uunisurma

Lyhyesti

Hilkka Saarinen katosi Kokemäen Krootilassa joulukuussa 1960. Hän oli 33-vuotias ja asui puutalossa aviomiehensä kanssa, lasten ollessa huostassa.

Uusi tutkijaryhmä purki talon suuren leivinuunin marraskuussa 1972 ja löysi Saarisen ruumiin uunin sisältä. Kuolinsyy ja tarkka surmatapa jäivät epäselviksi, eikä ketään ole tuomittu henkirikoksesta.

Tausta

Tapaus on yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä henkirikoksista. Se nousi laajaan julkisuuteen erityisesti siksi, että vainaja löydettiin vuosia myöhemmin kodin leivinuunista.

Perheen taustasta kerrottiin oikeudessa ja medioissa, että lapset oli aiemmin otettu huostaan ja naapurit sekä perheenjäsenet kuvasivat aviomiehen väkivaltaisuutta ja mustasukkaisuutta alkoholin vaikutuksen alaisena. Nämä kertomukset olivat syyttäjän aihetodisteita, kun tapausta käsiteltiin oikeudessa. Puolustus kiisti väitteet surmateosta.

Tapahtumien kulku

– Hilkka Saarinen nähtiin viimeisen kerran elossa joulukuussa 1960. Vanhin poika vieraili talossa joulupäivänä ja ihmetteli äitinsä poissaoloa. Isä kertoi äidin lähteneen kotoa nukkuessaan. Vierailun aikana poika ja hänen koulutoverinsa kiinnittivät huomiota ison keittiön poikkeukselliseen pimeyteen ja siihen, ettei sinne päässyt vapaasti.

– Vuosien kuluessa poika seurasi talon muutoksia ja epäili leivinuunin muurauksen muuttuneen. Hän kirjoitti poliisille kirjeen vuonna 1966 ja ehdotti uunin purkamista. Kirje jäi tuolloin vaille toimenpiteitä.

– Marraskuussa 1972, kun vanhoja selvittämättömiä tapauksia käytiin uudelleen läpi, poliisi purki uunin ja löysi ruumiin sen sisältä. Vainaja tunnistettiin Hilkka Saariseksi.

Tutkinta

Uudelleenkäynnistetyssä tutkinnassa poliisi löysi ruumiin, mutta kuolinsyy ja surmatapa jäivät lääketieteellisesti epäselviksi vuosien kulumisen ja olosuhteiden vuoksi. Syyttäjä rakensi juttua aihetodisteille, kuten perheen väkivaltahistoriaa kuvaaville todistajankertomuksille sekä epäilyille uunin uudelleen muuraamisesta. Puolustus kiisti surmateon ja toi esiin vaihtoehtoisen selityksen ulkopuolisista tekijöistä; tämän väitteen tuomioistuin hylkäsi näytön puuttuessa.

Kihlakunnanoikeus tuomitsi aviomiehen törkeästä pahoinpitelystä, mutta hovioikeus ja korkein oikeus vapauttivat hänet myöhemmin, koska kuolinsyytä tai surmatapaa ei saatu näytettyä, eikä kuolemantuottamuksesta voitu enää tuomita ajan kulumisen vuoksi. Rikosta ei ole virallisesti selvitetty, ja tapaus on poliisin rekistereissä selvittämätön.

Miksi tapaus on jäänyt mieleen

Uunisurma on jäänyt suomalaisen rikoshistorian mieleen poikkeuksellisesta kätköpaikasta ja siitä, että vainaja löytyi vasta yli kymmenen vuotta katoamisen jälkeen. Tapaus on inspiroinut myös draamateoksia, kuten Jussi Kylätaskun Uuni, ja se on herättänyt keskustelua perheväkivallan tunnistamisesta, aihetodisteiden merkityksestä ja pitkien viiveiden vaikutuksesta rikostutkintaan.

Poliisin rekistereissä tapaus on selvittämätön. Viimeisin olennainen oikeudellinen ratkaisu on hovioikeuden ja korkeimman oikeuden vapauttava ratkaisu; ketään ei ole tuomittu Hilkka Saarisen surmasta.